Oivalluksesta ympyräksi – Peace Circlen alku

Peace Circle ei syntynyt pöydän ääressä vaan maassa, laulussa ja vuosien kokemuksessa. Tämä kirjoitus on meille jokaiselle, joka haluaa rakentaa rauhaa – itsessään, suhteissaan ja ympäristössään. Mallia voi soveltaa niin omassa arjessa kuin kouluissa, yhteisöissä, yrityksissä ja kaupunkien kehittämisessä.

Olen istuttanut puita verkostossani jo 20 vuoden ajan. Aluksi se oli ympäristöteko kansainvälisenä rauhanpäivänä. Vähitellen ymmärsin, että kyse oli myös oman rauhankäsitykseni kehittymisestä. Voimistaakseni sanomaa sävelsin sille oman laulun, jota on sittemmin laulettu ympäri maailmaa. Se kertoo, miten rauha voi välittyä myös kulttuurin ja jaettujen kokemusten kautta.

Puun istuttaminen opetti minulle, mitä rauha on. Kyse on myötätunnosta ja toivosta – kasvun ja merkityksellisyyden näkemisestä silloinkin, kun kaikki alkaa pienestä. Tarvitaan myös ymmärrystä siitä, miten puut liittyvät ympäristöön, ilmastoon ja hyvinvointiimme. Ja lopulta kyse on tekemisestä – siitä hetkestä, kun kädet tarttuvat lapioon ja juuret lasketaan maahan.

Tämä kokemus kiteytyi viime vuonna konkreettiseksi muodoksi. Syntyi ajatus rauhanmerkin muotoisesta paikasta, jossa rauhaa voi kokea ja rakentaa. Sen kolme linjaa alkoivat kuvata ihmisen perusulottuvuuksia: sydäntä, päätä ja käsiä. Ne ovat kuin juuret, jotka kasvavat samasta ytimestä eri suuntiin. Juuri niiden välinen tasapaino pitää puun – ja rauhan – pystyssä.

Jos jokin jää yksin, rauha horjuu. Tunteet ilman ymmärrystä voivat sokaista. Ajattelu ilman myötätuntoa kylmenee. Toiminta ilman kumpaakaan eksyy helposti tarkoituksestaan. Vain silloin, kun sydän, pää ja kädet toimivat yhdessä, rauha juurtuu ja kantaa.

Peace Circle on malli, jossa rauha rakentuu tunteesta, oivalluksesta ja toiminnasta. Sitä aletaan soveltaa kouluissa, yhteisöprojekteissa ja kansainvälisissä verkostoissa. Malli on laajennut myös digitaaliseksi ympäristöksi – virtuaaliseksi rauhanpuistoksi, jossa käyttäjät voivat tutustua puihin ja tutkia rauhan arvoja, tehdä harjoitteita ja jakaa kokemuksiaan. Se toimii tilana oppimiselle ja yhteydelle yli rajojen.

Esimerkiksi yhdessä luokkahuoneharjoitteessa oppilaat jaetaan kolmeen ryhmään: sydän, pää ja kädet. Kukin ryhmä pohtii omaan osaansa liittyviä arvoja – kuten myötätuntoa, viisautta tai luonnon suojelua – ja esittää tilanteen, jossa nämä arvot auttavat koulussa, kotona tai luonnossa. Harjoite auttaa oppilaita näkemään, miten tunne, ajattelu ja toiminta kytkeytyvät yhteen käytännön rauhanteoissa.

Rauha ei elä vain meissä, vaan myös välillämme ja ympärillämme – niin ihmisten kesken kuin suhteessa luontoon. Lopulta kyse on planetaarisesta rauhasta – yhteydestä kaikkeen elävään, ja elämästä, joka voi jatkua kestävästi ja toisia vahvistaen.