Peruskoulu 2045: Elämää varten – ja miten visio jo elää käytännössä

Valmistavan luokkani arkea tänä aamuna Liperissä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön keskusteluraportti Peruskoulu 2045: Elämää varten määrittää suomalaisen peruskoulun pitkän aikavälin suunnan. Se ei ole yksityiskohtainen strategia, vaan viitekehys: merkityksellinen elämä, elämä yhdessä ja elämä maapallolla.

Tämä kolmijako on enemmän kuin pedagoginen rakenne. Se on sivistyksellinen linjanveto. Raportti siirtää koulun tehtävän osaamisen tuottamisesta elämän rakentamiseen. Se nostaa toivon, toimijuuden, demokratian ja ekologisen vastuun peruskoulun ytimeen. Se tunnistaa, että koulun tulevaisuus ei ole ensisijaisesti teknologinen kysymys, vaan ihmiskäsityksen kysymys.

Keskustelussa vision hankkeen vetäjän kanssa minulle sanottiin suoraan:“Tulevaisuus on jo teillä.”

Tuo lause ei ole kohteliaisuus. Se on tulkinta. Se tarkoittaa, että osa siitä, mitä visiossa hahmotellaan vuoteen 2045, on jo konkretisoitunut käytännöissä, joissa merkitys, yhteisöllisyys ja ekologinen vastuu eivät ole erillisiä teemoja vaan yksi kokonaisuus.

Merkityksellinen elämä ei synny oppiaineittain

Peruskoulu 2045 korostaa merkityksellistä elämää. Tämä merkitsee siirtymää tiedollisesta suorittamisesta kokemukselliseen toimijuuteen. Merkityksellisyys ei ole lisä opetukseen – se on oppimisen ehto.

Kun koulu rakentaa rakenteita, joissa arvot eivät ole abstrakteja vaan elettyjä, se siirtyy osaamisen mittaamisesta ihmisyyden vahvistamiseen.

Elämä yhdessä on demokratian infrastruktuuri

Visiossa koulun yhteisöllinen rooli kasvaa. Tämä on ratkaisevaa.

Yhteisöllisyys ei ole koulun “hyvinvointilisä”, vaan demokraattisen yhteiskunnan perusta. Jos koulu ei opeta elämään yhdessä, yhteiskunta maksaa hinnan polarisaationa ja luottamuksen rapautumisena. Osallisuus ja yhteinen hyvä eivät synny itsestään – ne edellyttävät selkeitä rakenteita.

Elämä maapallolla on sivistyksen uusi mitta

Kolmas ulottuvuus – elämä maapallolla – tekee ekologisesta kestävyydestä sivistyksen mittarin. Tämä on historiallinen siirtymä. Kestävyys ei ole enää lisäteema, vaan osa peruskoulun ydintehtävää.

Arto Salonen on todennut, että kestävän tulevaisuuden rakentaminen ei ole ensisijaisesti tekninen haaste, vaan maailmankuvallinen murros. Tarvitsemme sivistystä, jossa ihminen ymmärtää olevansa osa laajempaa kokonaisuutta. Tässä kohdin koulun tulevaisuus kytkeytyy suoraan yhteiskunnan tulevaisuuteen.

Kiertoihmisyys taustalla

Olen kuvannut tätä ihmiskäsityksen muutosta käsitteellä kiertoihmisyys (Circular Humanity). Se tarkoittaa siirtymää erillisyydestä kohti keskinäisriippuvaa ja vastuullista ihmisyyttä.

Peruskoulu 2045 -vision kolme ulottuvuutta – merkityksellinen elämä, elämä yhdessä ja elämä maapallolla – asettuvat luontevasti tähän kehykseen. Kyse ei ole rinnakkaisista teemoista, vaan yhdestä eettisestä kokonaisuudesta.

Rauhanympyrä (Peace Circle) on yksi tapa tehdä tämä rakenne näkyväksi arjessa. Se ei ole erillinen ohjelma, vaan tapa jäsentää koulun elämää niin, että arvot eivät jää julistuksiksi.

Arvot eivät ole opetussuunnitelman liite. Ne näkyvät teoissa. Toimintakulttuuri ratkaisee, jäävätkö arvot sanoiksi vai muuttuvatko ne käytännöiksi.

Hyvää työtä tehdään jo

Suomalaisessa koulussa tehdään joka päivä hyvää työtä. Opettajat, rehtorit ja kouluyhteisöt rakentavat merkityksellisyyttä, yhteisöllisyyttä ja vastuullisuutta usein ilman suuria julistuksia.

Haaste ei ensisijaisesti ole tekemisen puute. Haaste on sanoittaminen.

Kun teemme näkyväksi, miten arvot jo muuttuvat teoiksi, tunnistamme myös sen, että tulevaisuus ei ala tyhjästä. Se rakentuu sen varaan, mitä koulussa jo nyt tehdään.

Koulun tulevaisuus on yhteiskunnan tulevaisuus

Peruskoulu 2045 ei ole vain koulupoliittinen asiakirja. Se on sivistyksellinen kysymys suomalaisen yhteiskunnan suunnasta.

Jos merkityksellisyys, yhteisöllisyys ja ekologinen vastuu onnistutaan rakentamaan koulun arkeen, seuraukset eivät rajoitu oppimistuloksiin. Ne ulottuvat demokratiaan, luottamukseen ja kykyyn toimia planeetan rajoissa.

Peruskoulu 2045 asettaa suomalaiselle sivistykselle suuren kysymyksen: millaiseen ihmiskäsitykseen rakennamme tulevaisuutta?

Jos lähtökohta on erillisyys, uudistukset jäävät pinnallisiksi. Jos lähtökohta on keskinäisriippuvuus, tulevaisuus ei ole vain tavoite – se on jo käynnissä. Mika Vanhanen Plant And Care For Peace ry