🌿 Äidit, jotka antoivat minulle elämäntehtävän

Jane Goodall, äitini ja Wangari Maathai – kolme naista, jotka muovasivat polkuni.

Tämä ei ole vain kertomus kolmesta naisesta, jotka vaikuttivat elämääni, vaan myös kutsu pysähtymään. Ehkä jokaisella meistä on oma puumme, jonka kautta elämä kuiskaa: mitä sinä vaalit, mitä sinä jatkat?

Kun kuulin Jane Goodallin poismenosta, maailma pysähtyi hetkeksi. Tuntui, että yksi aikakausi olisi sulkeutunut - ja samalla uusi avautunut. Kuulin mielessäni hänen rauhallisen äänensä: “What you do makes a difference.” Vaikka hän lähti, hänen sanomansa ei päättynyt. Sen on jatkuttava teoissa, ihmisissä ja puissa.

Yhteyteni Janeen ulottuu kauas. Vuonna 2004 istutimme ENO-verkkokoulussa ensimmäiset rauhanpuut, samalla kun Jane vapautti maailmalle omat Rauhankyyhkynsä. Muistan sen hetken, kun näin kuvia tuosta rauhanpäivän kyyhkykampanjasta – viesti rauhasta, joka lensi yli rajojen. Ajattelin, että me teemme samaa, mutta juurrumme maahan. Tuosta vain muutamaa kuukautta myöhemmin Wangari Maathai sai Nobelin rauhanpalkinnon. Tuntui kuin maailma olisi kuullut saman viestin, jonka mekin olimme pienimuotoisesti istuttaneet: rauha alkaa teoista, jotka suojelevat elämää.

Vuosia myöhemmin sain kunnian, joka on jäänyt mieleeni syvästi. Jane kirjoitti työtäni arvioidessaan:

“Mika has proven time and again his dedication to resolving environmental issues by engaging individuals and communities across continents. He is truly an inspiration.”– Jane Goodall, PhD, DBE

Nuo sanat eivät olleet vain kohteliaisuus. Ne olivat hiljainen viesti: jatka tätä työtä, älä koskaan luovuta.

Syksyllä 2011 olin elämäni käännekohdassa. Olimme kansainvälisessä konferenssissamme live-yhteydessä Jane Goodalliin. New Yorkin hotellihuoneen perukoilta hän lähetti meille viestin, joka on yhä ajankohtainen: jokainen teko merkitsee. Olin kutsunut paikalle myös Wangari Maathain, joka ei voinut tulla, mutta lähetti meille lämpimän tervehdyksen.

Samassa konferenssissa lauloi kymmenvuotias tyttäreni kappaleeni Forest Matters. Muistan hänet lavalla, pitäen laulaessaan kuusentaimea kädessään – elämän pientä lupausta.

Heti konferenssin jälkeen kävin katsomassa äitiäni sairaalassa ja näytin hänelle videon tuosta laulusta. Hän hymyili. Kolme päivää myöhemmin hän nukkui pois. Istutin hänelle tammen synnyinkotini pihaan. Pian sen jälkeen oli myös Wangari Maathain aika lähteä. Sillä hetkellä kaikki kirkastui. Tiesin, että minun on jatkettava tätä perintöä.

10-vuotias Helmi laulaa Forest Matters – kappaletta, syksy 2011

Tyttäreni on jo aikuinen ja vaikuttaa kaupunginvaltuustossa, Hän on sanonut, että “isäni toiminnalla” oli vaikutusta siihen, että hän itsekin haluaa toimia näiden arvojen puolesta. Silloin ymmärsin, että taimet, jotka istutamme, voivat kasvaa tavoilla, joita emme osaa ennustaa – puina, tekoina, ihmisinä.

Jane Goodallin videotervehdys istutuspäiväämme 21.9.2009.

“Please know that I am with you in spirit… and maybe on another year we can all be together planting trees for tomorrow.”

Tuo Janen toive yhdessä istuttamisesta toteutui, vaikkei fyysisesti. En koskaan ehtinyt tavata häntä. Viime syksynä istutimme ensimmäisen Peace Circle -puiston ja osana sitä Suojelijoiden piirin. Tiesin heti, kenelle ensimmäiset puut kuuluivat. Ne istutettiin Jane Goodallille ja Wangari Maathaille, kahdelle suurelle elämän ja rauhan puolustajalle. Heidän puunsa eivät kasva aivan vierekkäin, mutta lähekkäin.

Äitini oli minulle suunnattoman tärkeä. Rakkaudellaan hän opetti, että myötätuntoa ja toivoa on vaalittava, myös vaikeina aikoina. Hänen mukaansa olin neljästä sisaruksestamme herkin. Tunnen, että rauha ja luonto kuuluvat yhteen. Ja juuret ovat elämän kunnioituksessa - siinä, mitä äitini, Jane ja Wangari elämällään osoittivat.

Nyt, kun Jane – viimeinenkin näistä kolmesta – on poissa, nuo puut tuntuvat eläviltä lupauksilta. Ne kasvavat hiljaa, mutta niiden viesti on selvä: elämä jatkuu, ja toivo kasvaa.

Jane, Wangari ja äitini – kolme elämän puolustajaa. Kolme äitiäni, samanikäistä ja samaa sukupolvea – eri puolilta maailmaa, mutta yhtä sydäntä.

Sain heiltä elämäntehtävän, jota vien loppuun saakka – istuttamalla toivoa, kasvattamalla rauhaa ja suojelemalla elämää, puu ja ympyrä kerrallaan.

Ja ehkä juuri tänään, kun Janen ja Wangari pylväshaapojen lehdet kahisevat syystuulessa ja oman äitini tammi huojuu synnyinkotini pihalla, ne kaikki tuntuvat kuiskivan: jatka – sinulla on tehtävä.

🎵 Excerpt from “Forest Matters” (2011)

This seedling in my hand, I will let it grow For those who built our land for many years ago. We have all the keys and after centuries If our game is fair, the Green Gold will be there. You need to act now, plant it in your heart, The simple fact of how we can do our part. For future generations, step up and make a vow —’cause forest matters, our time is now.